Mies kolaa päättäväisen näköisenä viime yönä satanutta lunta pihalta. Tärkeästä tehtävästä kertoo miehen takinrinnuksessa oleva nimikyltti: talonmies Heikki Siltanen.
– Toivoin, että olisi satanut 80 senttiä, mutta tuli vain 20, hän harmittelee työn keveyttä.
Vuonna 1882 rakennettu Kurikan ensimmäinen koulu palvelee nyt vammaisten hoitokotina. Toiminnanjohtaja Marika Korpela kertoo, että heidän toimintamallinsa on ainutlaatuinen.
– Rakkaus on tärkeintä työssämme, teemme tätä kuin itsellemme.
Vuonna 2000 perustetun Kurikan Värttinä ry:n ylläpitämä hoitokoti tarjoaa paikat kymmenelle asukkaalle, jotka ovat kuntien maksusitoumuksilla eri puolilta maata. Yhteiskunnalle kustannukset ovat pienemmät kuin laitoshoidossa, puhumattakaan sairaalapaikoista.
Kauneus rauhoittaa
Vanhalla rakennuksella on terapeuttinen vaikutus, sen huomaa heti kun astuu sisään. Keittiönpöydän ympärille on kokoontunut Värttinän väkeä aamupuuhiin. Joku lukee lehteä, toisella on vielä aamupala kesken. Emäntä Anne Koivikko tervehtii iloisesti, muut seuraavat kiinnostuneena vieraiden liikkeitä.
Siirrymme pienen tietokonehuoneen kautta olohuoneeseen, josta aukeavat ovet asukkaiden huoneisiin. Siistejä ja persoonallisia, kauniisti sisustettuja makuuhuoneita.
– Kauneus on tärkeää, asukkaat tykkäävät pukeutua muodikkaisiin vaatteisiin. Zalandon nettikauppa on täällä kova sana, Marika hymyilee.
Wanhan Värttinän asukkaista nuorin on 27 ja vanhin 77. Enemmistö on noin nelikymppisiä. Vaikka sitä ei vierailija huomaa, suurella osalla on vaikeita käyttäytymishäiriöitä. Samoin monella on epilepsia.
– Meillä ei ketään puhutella vammaisena, vaan kaikki ovat ihmisiä. He ovat täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä, joilla on täällä koti niin pitkään kuin mahdollista.
Omat kyvyt käyttöön
Wanhassa Värttinässä tehdään kaikki itse pyykkäyksestä kokkaukseen. Jokainen osallistuu tehtäviin kykyjensä mukaan.
– Perjantaisin siivoamme yhdessä ja silloin vaihdetaan myös lakanat. Perjantai on myös saunapäivä, sillä osa asukkaista lähtee viikonlopuksi vierailemaan omiin koteihinsa, Marika sanoo.
Reilu kolme vuotta sitten Värttinään muuttanut Heikki on Marikan mukaan oikea aarre. Hän hoitaa monia talonmiehen tehtäviä, leikkaa ruohot ja pitää paikat kunnossa.
– Kun muutin tänne Seinäjoelta, ajattelin että olipas iso talo, kiva piha ja siivottavaa pirusti. Olen siivonnut nuo varastot, Heikki kertoo.
Hän on harrastanut painonnostoa 15-vuotiaasta. Liikunnan vaikutus näkyy, sillä 64-vuotias näyttää reilusti kymmenen vuotta nuoremmalta. Painonnostoharjoittelu käy kätevästi päivittäin, sillä Heikillä on painot omassa huoneessaan. Lisäksi hän tapaa käydä kävely- ja pyörälenkeillä.
– Täytyy pitää kroppa kunnossa, sillä huonompikuntoinen ei jaksaisi näin paljon siivota. Minulla todettiin diabetes, myös sen hoidossa on liikunta tärkeää, Heikki selvittää.
Työstä tuli elämäntehtävä
Marikan ja Wanhan Värttinän tiet kohtasivat vuosituhannen alkupuolella. Marika lähti vuonna 2000 opiskelemaan lähihoitajaksi. Samaan aikaan tytär Miia aloitti koulutien.
– Tulin tänne harjoitteluun ja olin heti myyty. Paikan henki oli jotakin ainutlaatuista.
Tunne oli molemminpuolinen, sillä Marikan työt jatkuivat opiskelun ohessa ja valmistuttuaan hän sai vakituisen työpaikan Värttinästä. Kun hoitokodin perustanut Sirpa Vierikko jäi eläkkeelle toiminnanjohtajan työstä, Marikasta tuli hänen seuraajansa.
– Olin opiskellut työn ohessa sairaanhoitajaksi. Olen aina tehnyt töitä yrittäjämäisesti ja olenkin Värttinässä töissä 24/7. Tärkeintä on olla oma itsensä, tehdä työtä omalla persoonalla sovittujen käytäntöjen mukaan. Täällä ei pärjää, jos yrittää vetää jotain roolia.
Meillä on täällä töissä hyvin saman henkistä porukkaa.
Marika on oppinut vuosien varrella, että hänen ei tarvitse osata ja tietää kaikkea. Kun on saanut ympärilleen osaavan työporukan, heihin on helppo luottaa. Samaan aikaan äidin kanssa koulutien aloittanut Miia Korpela on nykyään töissä myös Värttinässä. Anne-kokki on Marikan sisar.
– Meillä on täällä töissä hyvin saman henkistä porukkaa. Olemme suuri Värttinä-perhe, johon kuuluu myös työntekijöiden puolisoja ja lapsia.
Värttinän olohuoneessa on kiireetön tunnelma. Kaukaa keittiöstä kuuluu puhetta, siellä puuhataan jotain yhdessä. Nuorimies käy istahtamassa viereeni sohvalle kuuntelemaan keskusteluamme. Hän lähtee esittelemään kuvaajalle paikkoja. Tunnen, kuinka hoitokoti henkii hyvää oloa.
– Tämä työ on saanut minut miettimään syvemmin elämäntehtävääni. Olen tullut vakuuttuneeksi, että se on tämä Värttinä, Marika toteaa.
