Musiikista suuresti innostunut Rautanen pyrki Jyväskylään opiskelemaan musiikkikasvatusta heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen, mutta sinne eivät ovet avautuneet. Vuonna -85 hän aloittikin lastentarhanopettajaopinnot Turussa. Kolmen vuoden opintojen jälkeen hän päätyi kuitenkin erään kouluttajan innoittamana hakemaan Joensuuhun musiikinopettajien poikkeuskoulutukseen. ”Pohjakoulutus piti olla, ja minulla tämä lastentarhanopettajankoulutus auttoi siinä”, Rautanen kertoo. ”Myös harrastuneisuudesta oli hyötyä. Olin tehnyt musiikkiopistossa laulusta ja pianosta kaikki peruskurssit, ja saksofonistakin ensimmäisen perustason.” Rautanen pääsikin yhdessä kahden opiskelijakaverinsa kanssa mukaan koulutukseen, joka vastasi vanhanmuotoista 4–5 vuotta kestävää alempaa korkeakoulututkintoa. Tutkinto kuitenkin suoritettiin kahdessa vuodessa. ”Joka toinen viikonloppu ja kesät kuluivat siis opiskellessa. Se oli tosi tiivistä”, Rautanen muistelee.
Juuri valmistunut musiikinopettaja nappasi heti Jalasjärveltä opettajan viran. Uraa on siis takana jo hyvä tovi, mutta kokenut opettaja jaksaa edelleen innostua. ”Hienointa työssäni on, kun näkee, kuinka soittajien taidot kehittyvät ja yhteissoittotaito hioutuu harjoituksen myötä yhä sujuvammaksi”, Rautanen hehkuttaa. ”Positiivinen henki ja se, että kaikki pyrkivät parhaimpaansa, auttavat ehdottomasti jaksamaan tässä työssä.” Rautanen haluaa työssään opettaa musiikin lisäksi ryhmässä toimimista, sosiaalisuutta ja vaikuttamista: ”Yhdessä soittaessa ja toimiessa oppii, kuinka ryhmässä kuuluu toimia. Ryhmässä voi myös sanoa mielipiteensä ja kehittää yhteistä toimintaa. Onkin hienoa saada kehitysajatuksia ja uutta näkökulmaa oppilailta.”
Kuten muukin maailma, myös musiikinopetus kehittyy jatkuvasti ja haastaa opettajaa oppimaan uutta ja haastamaan itseään. Rautanen pysyy mukana uusissa trendeissä esimerkiksi osallistumalla musiikinopettajien Syys- ja Kevätpäiville. ”Esimerkiksi konemusiikkimaailma on nousussa. Sen kautta yhä uudet oppilaat voivat innostua musiikista ja sen tekemisestä”, Rautanen pohtii.
Mutta voiko kuka tahansa oppia soittamaan vai onko musiikki veressä? ”Kyllä voi”, Rautanen vakuuttaa. ”Tietty osa on luontaista lahjakkuutta, mutta suurempi osa on kovaa työtä.” Monilla on Rautasen mukaan silti negatiivisia kokemuksia, joiden myötä on syntynyt käsitys omasta epämusikaalisuudesta. ”Kaikki voivat oppia soittamaan, jos itse haluavat”, Rautanen korostaa.