Kurikka-kello kertoo minuutteja ja tunteja mitatessaan Kurikan pitäjän historiaa, siitä on pitänyt huolen kellon suunnittelija, kansalaisopiston puutyön ja entisöinnin opettaja Mauno Korhonen. Seinäkellon yläosaa koristava hirvenpää palauttaa mieliin Kurikan ensimmäisen asukkaan Hirvi-Heikin, joka perimätiedon mukaan saapui Satakunnasta Kurikkaan hirveä metsästäessään 1400-luvulla.
Hirvenpään alapuolelle on sorvattu kaksi piikikästä nuijaa muistuttamaan Kurikan alueella käydyistä nuijasodan taisteluista 1500-luvulla ja kellon sivustojen pyykkikurikat on koristettu muun muassa kärrynpyöräaiheella.
– Pyykkikurikkaa käytettiin työvälineenä pyykinpesussa ja usein puhutaan morsiuskurikasta, sillä sulhanen koristeli pyykkikurikan parhaan taitonsa mukaan, Korhonen selvittää.
Kurikkalainen koristeaihe kärrynpyörä viittaa pitäjän kärrynrakennusperinteeseen, sillä eri kylien taitajat olivat erikoistuneet kärryn eri osien valmistamiseen. Yhteistyöllä valmistettiin kärryjä myös myyntiin.
Korhosen ensimmäiset Kurikka-kellot ovat vuodelta 2005 – ja sen jälkeen niitä on valmistettu arviolta 160 kappaletta. Kansalaisopistolle ja kaupungintalolle on lahjoitettu omat kellonsa.
– Niiden kaunis loimukoivuinen materiaali on kasvatettu kyynelillä, sillä puut oli harvennettu Kurikan hautausmaalta, Korhonen muistelee.
Kello vie yli
sata tuntia
Kurikka-kelloja ei liene myynnissä. Niitä voi valmistaa itse kansalaisopiston Kellot-kurssilla. Ahkera tekijä tekee kellon vuoden aikana: työtunteja se vaatii noin 110.
– Jokainen kello on tekijänsä näköinen ja hieman mallia muunnellaan, mutta peruselementit säilytetään. Pääosin kellot petsataan ja lakataan, mutta nuoremman sukupolven kurssilaiset ovat maalanneet kellojaan mustaksi ja siniseksikin, Korhonen kertoo.
Kellot-kurssilla valmistetaan Kurikka-kellojen lisäksi muitakin seinäkelloja sekä entisöidään ja valmistetaan kaappikelloja. Kaappikellojen parissa Korhonen on aloittanut työt vuonna 1979 hankkimalla Ilmajoelta könninkellon piirustukset, joita vuosien saatossa on muokattu matalampiin nykyasumuksiin sopiviksi. Parhaillaan kurssilla entisöidään Könnin oppipoikien kaappikelloa vuodelta 1834.
Korhonen aloitti työt kansalaisopistossa 2011. Hän tuli viikoksi avaamaan ovia, kun opettaja sairastui. Vuosiksi venyneiden viikkojen jälkeen Korhonen on päättänyt jäädä eläkkeelle tänä keväänä.
Työtä jatkaa puuseppä Ari Heikkinen, jolla on vankka ammattitaito huonekalujen valmistuksesta, mutta vielä opittavaa kellojen maailmasta. Korhonen on luvannut auttaa tarvittaessa, ja puuseppäkaksikko on mukana opiston mentorointikoulutuksessa, jossa pääsee vaihtamaan kokemuksia.
